Päivä3 | Gaberville - Redding | 334km

Päivä3 | Gaberville - Redding | 334km

Yllä ja Alla... Raikka valmistautumassa päivän sateisiin, joita ei sitten koskaan tullut. Raikka tuumasi siitä taivaalle, että Thank You... ;)

Aamu näyttää Alaskalta pilvien valuessa pitkin vuorten rinteitä viileän kosteassa ilmassa. Aamiaiselta vaatekauppaan. Tuija, Ritva ja Sami hankkivat lisää lämmintä. Sami ja Raikka uudet pussit sandaalien päälle. Sää kuitenkin armahtaa tullessamme Avunue of The Giantsille, eli Jättiläisten Pääkadulle.

Ja jättiläiset ovat maailman suurimpia puita. Punapuita jotka kasvavat parhaimmillaan 120-130 metriä korkeiksi ja siinä kohtaa niillä on ikää 4000-5000 vuotta! Punapuumetsässä ajaessa tulee muurahaisen olo leikkimopon päällä. Avenue of The Giants on 33 mailia pitkä ja jättiläisiä riittää koko matkalle. Muutaman läpi on tehty tie ja tietty mekin käymme ajamassa puun läpi. Jättiläisten valtatien jälkeen taivas sinistyy kokonaa ja Eurekassa sadekamppeet siirtyvät sivulaukkuihin.

Samppa ei kuussa eikä kaivoksessa vaan puussa. Yhdessä Avenue of Giantsin monituhatvuotisista puista.

Trinityn luonnonpuiston hauskaa tietä. Sandaali-Sami lähestyy taustapeilissä... ;)

Trinity National Park ykköstä ainakin motoristin näkökulmasta. Vuoristo, hulppeaa maisemaa ja loputonta sopivaa harrikkamutkaa, joka vetää väkisin suunpieliä kohti korvia kypärän sisällä. Päivä päättyy Reddigiin, joka pieni kaupunki mallia perus. Timppa kysyy päivällisen jälkeen, että onkohan keskusta kaukana. Vastaan, että ydinkeskustassa ollaan kuten ollaan.

Yllä ja alla. Harrikka taidetta Reddingin Thunderbird Lodgemme pihalta.

Päivä2 | San Francisco - Gaberville | 408km

Päivä2 | San Francisco - Gaberville | 408km

Timppa Road Glidensä lähtötarkastuksessa. Ritva vielä arpoo Sampan vierellä, että ajaako vaiko eikö ajaa. Päätyi matkustajakseni.

Sataa, sataa ropisee. Itseasiassa kylmin ja märin päivä mitä olen ajanut Pohjois-Amerikassa. Kylmyys tosin johtuu paljon siitä, että minä ja kaikki muutkin ovat liikkeellä enemmän ja vähemmän hellekamppeilla… ;)

Aurinkoinen Kalifornia... tältä se ei koskaan näytä elokuvissa... ;) Ylhäällä vasemmalta Samppa, Timppa, Tuija, Raikka, Peter, Ritva ja Sami. Taustalla Golden Gate ja San Francisco. Tuija ja minulla tuliterät sadekamppeet. Muut olivat sadekuuroihin varautuneet. Alla viime yönä yhdeltä tulleet Tuija ja Raikka.

Taivas aukenee ollessamme vuokraamossa ja muutamaa kuivaa hetkeä lukuunottamatta pysyy auki koko päivän. Sade ja sumu tosin antoivat hyvän harrypottermaisen fiiliksen HighWay1'lle ja HW1 on hulppea myös rupisessa kelissä. Vauhtia märkyys syö tehokkaasti ja neulasilmämutkat menevät vähintäänkin varovasti mutta kukaan ei ota lippoja. Ja vaikka tuulilasin läpi ei paljoa näe niin iso plexi on ns. kova sana sateessa. Tuija, Raikka, Sami ja Samppa pysyvät viileinä plexittömillä Fat Boylla ja Dynalla. Ja todistetuksi tuli, että suomalainen naismotoristi on sitkasta tekoa. Viimeisellä tauolla Tuija tutisi sen verran paljon, että piti kirjaimellisesti nostaa pyörän päältä. Mutta kerättyämme itse kukin varusteista kuivat varusteet Tuijan päälle matka jatkui onnellisesti Gabervilleen. 

 Kuvat vähän sumussa, mutta johtuu, että linssi huurussa. Samppa yllä Dyna Low Riderinsa kanssa. Alla Tuija ja alla alla Sandaali Sami uusine viiksineen. Sami ajoi koko päivän sandaalit muovipusseissa.

Maisemiensa puolesta Gaberville ympäristöineen muistuttaa enemmän Alaskaa kuin sitä mielikuvaa mitä elokuvat luovat Kaliforniasta. Päivä venyy huonon kelin vuoksi ja hotellilla olemme puoli kymmenen. Kokki on juuri karata hotellin ravintolasta tullessamme mutta pannut menevät uudestaan tulille ja evästä tulee. Unen päätä ei tarvi kenenkään hakea. Sami nukahtaa ennen kuin pää ehtii laskeutua tyynyn pintaan. Aamulla Raikka sanoo Tuijalle käyneen samoin.

Päivä1 | San Francisco

Päivä1 | San Francisco

Samin puhelin soi yhdksältä. Kymmentä yli olen pihalla lenkkitossut jalassa. Toiset kymmenen minuuttia ja haukon henkeä kuin ahven kuivalla maalla juostuani Taylor Streetin ylös. Henki kuitenkin tasaantuu ja puolen tunnin sisällä tiedän mistä löytyy Marimekon myymälä, Apple kauppa, Lewis kauppa, seuraava hotellimme ja CSV.

 Loris Diner on aitoa asiaa. Koko ravintola aito 50-lukua. Samilla on tapana meditoida syödessään aamiasta. Tämä selvisi jo vuonna 2008 Alaskassa. Myös aito Indian löytyi roikkumasta Lorisin katosta.

Lori's, erinomainen aamiaispaikka löytyi myös aamulenkillä. Ennen Lorisia soitan vuokraamoon. Kuusi pyörää löytyy meille. Lorisilla saamme kolestrolit kohdallensa. Tarjolla kaikki kotkotukset mitä Amerikkalaisesta dineristä kuuluu löytyä. Aamiasella Pasilta tulee viesti, että 0700 aamukone oli täynnä. Seuraava yritys kello 0900 koneeseen. Pidän Samin ja Ritvan kanssa Pasille peukkuja. Paria tuntia myöhemmin tulee viesti, että kyydissä!

 Jokaisen kunnon turistin kuuluu ajaa San Franciscossa ratikalla... :)

Aamiaiselta Samin ja Ritvan kanssa turistihommiin. Ratikalla ajamaan, Wishersman Wharfille, Pikku Italiaan, Chinatowniin ja siestalle odottamaan loppuryhmää saapuvaksi. Timppa tulee puoli seitsemän ja Pasi puolta tuntia myöhemin. Tuija ja Raikka eivät tule ruoka-aikaan mennessä eivätkä heti sen jälkeen. Minun ja Samin huoneen puhelin soi 0100. Respan nainen ei löydä Tuijan ja Raikan huoneen avaimia. Halkosaari on vaihtunut Alkosaareksi. Alkosaarille avaimet käteen ja takaisin unimaahan.

Ja jokaisen kunnon turistin kuuluu San Franciscossa käydä Fishersmans Wharfilla.

Päivä0 | Helsinki - New York - San Francisco

Päivä0 | Helsinki - New York - San Francisco

Elämän tarkoitusta toteuttamassa tällä matkalla; Tuija Halkosaari, Ritva Liisanantti, Rainer Kirjavainen, Pasi Honkonen, Timo Vaara, Sami Ketola ja blogisti PeterPan :]

Finnairin siivin New Yorkiin ja sieltä American Airlanesilla San Franciscoon.

---

Kauas on pitkä matka totesin juuri katsottuani kuinka pitkä lentoaika on New Yorkista San Franciscoon. Se on 6,5h. Samaa San Franciscon lentoa JFK'lla on kanssani odottamassa Pasi ja Sami. Ritva lentää Chicagon hautta ja perillä samaan aikaan kuin mekin. Lähtökin oli samaan aikaan. Ryhmämme kolme muuta; Tuija, Raikka ja Timppa tulevat vasta huomenna. Itse olen ainakin tyytyväinen, että en tule huomenna sillä huomisen tulijoilla on julma lähtö. Perillä illalla 9 tunnin aikaerossa kello 2300 ja harrikkavuokraamoon ylihuomenna aamulla 0900… :)

New York New York... paljoa tätä enempää emme New Yorkista tällä matkalla nähneet, mutta ensi kerralla sitten... ;)

Lentomme San Franciscoon kuulutetaan varttia vaille seitsemän. Viisi minuuttia myöhemmin Pasi saa ylimääräisiä sydämentykytksiä. Samilla ja minulla lento AA17. Pasilla lento AA177, joka on juuri lähtenyt. Pasi ei tullut katsoneeksi boarding passistaan mikä lento hänellä on ja extra yö New Yorkissa on kohdalla. AA'n virkailijat kuitenkin inhimillisiä. Lupaavat laittaa Pasin aamulennolle huomenna. Yrittivät itse asiassa saada samalle lennolle, mutta paikkoja ei jäänyt jaettavaksi.

Yllä... tässä Pasia (vasemmalla) vielä naurattaa. Varttia myöhemmin ilme oli vähän totisempi kun tiedossa oli, että lento meni jo.
Alla Sami ja Samin matkatavarat, pieni vihreä joka katosi mutta ei kadonnutkaan... ja yes, siinä kaikki... sisältäen Pan America ajetut ajohanskat. 

San Franciscossa laukkuhihna ei jaa Samin laukkua. American Airlanesin toimistosta tuo kuitenkin löytyy. Miten se sinne ennätti päätyä jää kysymysmerkiksi. Virkailija ehdottaa, että kapteeni otti se ohjaamoon kun tuo niin soma ja pieni… ;)

Unia aika on kohdalla 0100 paikallista aikaa. Suomessa 1100, mutta uni tulee ja kestää hyvin paikalliseen aamuun saakka.